Jo alusta oli selvää, että vieraassa maassa asuva ja eri kansallisuuksista koostuva perhe ei muuttaisi tuosta vain mantereelta toiselle. Byrokratiaa oli hoidettava molemmissa päissä ja itse muuton suhteen tuli vastaan paljon kysymyksiä: mitä otamme mukaan, miten kuljetetaan tavarat, mitä sopimuksia pitää irtisanoa, mitä papereita tarvitsemme lähtö- ja tulomaissa. En jaksa edes eritellä koko rasittavaa prosessia, mutta mainttakoon, että päätimme ottaa mukaan tavaroista ne jotka joka tapauksessa joutuisimme hankkimaan uudessa kotimaassamme. Lapsille annoimme vapaat kädet eli kaikki lelut ja nallet mahtuisivat mukaan. Konttirahti osoittatui tarjouksien perusteella lopulta järkeväksi ratkaisuksi ja varasimme 20-jalkaisen syyskuun lopulle.
Itse valmistelu ei kuitenkaan mennyt täysin putkeen. Kävimme huhtikuussa Bolivian konsulaatissa Baselissa ja selvitimme paperiasiat Bolivian suuntaan. Syksyn lähestyessä soittelimme konsulaattiin paperisodan viimeistelyä varten mutta toisessa päässä ei vastattu. Päivät kuluivat ja lopulta saimme selville, että Baselin konsulaatti oli suljettu toukokuussa. Se oli ainut edustusto Sveitsissä, joten oli nopeasti selvitettàvä miten asiat nyt hoidettaisiin. Munchenissä oli lähin konsulaatti ja soitimme sinne. Asialla oli kiire sillä kontti ja muu perhe lähtisivät matkaan alle kuukauden kuluttua. Ajoimme jo seuraavana yönä 600km Muncheniin ja sikäläisessä Bolivian konsulaatissa asiat hoituivat kyllä todella mallikkaasti.
26.09.2013 pullahti pihaamme kontti ja se lähti parin tunnin täyttöurakan jälkeen rekan kyydissä kohti Antverpeniä. Vaimoni ja lapset lensivät Boliviaan 28.09.2013 ja itse jäin hoitamaan Sveitsin päässä asiat loppuun. Arvoimme, että 2-3 kk kestäisi saada kaikki valmiiksi. Marraskuun 26s päivä hoidin viimeisen asian eli vein auton rekisterikilvet katsastuskonttorille ja 27s lensin Boliviaan.
Kontti saapui hieman onnekkaasti Iquiqueen juuri ennen kuin Chilen satamatyöläiset aloittivat lakon. Kontti ehdittiin nipin-napin saada ulos satamasta ja kuskatuksi La Paziin. Proseduurissa muuttotavarat menevät La Pazin tulliin, jossa tullivirkalijat tarkistavat että kyseessä on muuttotavaraa. Boliviassa säädettiin joitakin vuosia sitten laki, jonka mukaan ulkomailta takaisin muuttava Bolivian kansalainen saa tuoda verovapaasti henkilökohtaista muuttotavaraa 35000 dollarin arvosta. Himena hämmentävästikin alkutarkastukset sujuivat mallikkaasti ja huolintayhtiö lähetti jo laskun ja tarjosi kuljetusta tullista kotiimme. Hoidimme laskun ja huolintafirman edustajan mukaan 1-2 päivää tarvittaisiin enään lopullisne sinetin saamiseen tullista.
Mutta ei. Saimme seuraavana päivänä puhelun huolintayhtiöltà, jonka mukaan tulli vaati uutta dokumenttia. Kyseessä olivat puiset huonekalut, jotka piti tarkastuttaa termiittien varalta. Khöm. No ei siinä toki vielä kaikki. Sen lisäksi meidän piti rekisteröityä puutavaran maahantuojiksi! Eli homma lakoi venymään. Tässä yhteydessä mainittaakoon että Boliviassa korruptio kukoistaa virkamiessektorilla laidasta laitaan, ja tässäkin tapauksessa kyseessä tn. oli lahjuspyyntö. Sellaisiin emme periaatteesta kuitenkaan ryhdy eli hoidamme kyllä nämä kapulat rattaista olivat ne sitten kuinka isoja tahansa.
Saimme tarvittavat paperit eri instansseista ja homma oli valmis. Vai oliko? No eipä tietysti. Seuraavaksi keksittiin, että muuttokuorma sisälsi pienen laatikollisen kosmetiikkaa ja muuta mitä vaimoni oli kylpyhuonetta tyhjennettäessä laittanut talteen roskiksen sijaan. Tämän lähinnä meikiestä ja shamppoosta koostuvan pikkulaatikon vuoksi tarvittiin lääkeviranomaisten kirjallinen lausunto. Tällä hetkellä odottelemme edelleen kyseisen lausunnon saamista. Muuttotavarat ovat nyt maanneet La Pazin tullissa reilun kuukauden päivät eli piakkoin tullissa vietetty aika ylittää konttikuljetuksen viemän ajan.
